Imperialin lumoissa

Wau.
Nyt olen aivan ällikällä lyöty.

Kävimme tänään katsomassa hääautoamme. Oli siis isäni tehtävä autoista paljon tietävänä herrana katsoa joku sopiva auto, jonka voisi vuokrata häitämme varten. Viime viikolla isi soitti ja sanoi, että menepäs katsomaan netistä tällainen sivu ja katso sieltä joko Cadillac Fleetwoodia tai Crown Imperialia. Tuomaksen kanssa yhteistuumin hakeuduimme kyseiselle nettisivulle ja olimme täysin myytyjä heti nähtyämme Imperialin kuvat.

1956 Crown Imperial Limousine C-70

Kuvat omistajan omilta nettisivuilta

Sovimme tapaamisen auton omistajan, Tapani Vesasen kanssa. Kuulosti alun alkaenkin mahdottoman hyvältä, että mies todella halusi tavata meidät vielä kasvotustenkin kertoakseen meille lisää autosta ja sopiakseen kanssamme käytännön asioista. Alkuodotuksemme hyvästä palvelusta maksimoituivat MAHTAVAAN palveluun, sillä tämä Tapsa todella osasi hommansa. Hän kertoi meille auton historiasta ja sen alkuperäisestä käyttötarkoituksesta, josta en nyt tähän hätään muista puoliakaan, mutta aika historiallinen kaara on kyseessä!

Omistautunut autoharrastaja kaikenkaikkiaan.

Äidin kanssa iloisena.

Tapaamisesta jäi ihan mieletön fiilis. Palvelu oli ensiluokkaista ja luottamus palveluntarjoajaan muodostui helposti. Me saadaan häihin ihan törkeän hieno auto! En olisi koskaan villeimmissä unelmissanikaan uskonut pääseväni tällaisen helmen kyytiin. Tämä on taas yksi asia, joka tekee elämäni tärkeimmästä päivästä vielä vähän ainutlaatuisemman ja täydellisemmän.

KIITOS ISI,

OLET PARAS JA IHANIN.

TEHTÄVÄ SUORITETTU.

Aika juoksee ja aika matelee

23.2.2014. Tasan kuusi kuukautta suureen päivään. Hui!
En nyt osaa päättää, onko vielä edessä oleva kuusi kuukautta lyhyt vai pitkä aika. Toisaalta tuntuu hurjalta, että siitä on kulunut jo puoli vuotta aikaa, kun katsoin päivämäärän olevan 23.8.2013, ja jos nämä seuraavatkin kuusi kuukautta menevät yhtä nopeasti, niin äkkiähän sitä ollaan jo juhlapäivää viettämässä! Naimisiin.infon muistilistan mukaan seuraavat asiat pitäisi olla jo hoidossa:



Pyydetään avustajia ja heille jaetaan tehtävät
Kaaso ja bestman ovat olleet selvillä jo heti alusta alkaen, eikä ole ollut epäilystäkään siitä, että nämä henkilöt täytyisi matkan varrella vaihtaa. Valitsimme molemmat omat parhaat ystävämme ja näin ollen sellaiset henkilöt, jotka tuntevat meidät kaikkein parhaiten.

Kaaso tsemppaa, kun epätoivo iskee!

Laaditaan vieraslista
Tätäkin lähdettiin pohtimaan jo viime vuoden puolella. Listan laatiminen ei itseasiassa ole ainakaan toistaiseksi tuntunut hankalalta, mutta todennäköisesti joku ystävä vuosien takaa ja puolituttu kaupan kassalta vielä pahoittaa mielensä huomatessaan jääneensä ilman kutsua. On kuitenkin ihan höpsöä olettaa, että molempien tuttavapiiristä kutsuttaisiin joka ikinen tutun tutun tuttu ja "sanoin sulle kerran moi"-tyyppi.



Mikäli kyseessä on kirkkohäät, varataan kirkko
Niin, alunperinhän ei ollut. Itse en ole vuosikausiin kuulunut kirkkoon, erosin äidin mukana jokin aika kastejuhlieni jälkeen, eikä kirkko tai uskonnollisuus ole koskaan ollut minulle mitenkään isossa asemassa. Tuomas kuitenkin kuuluu kirkkoon ja päätimme varsinaisen maistraativihkimisen lisäksi järjestää avioliitollemme kirkollisen siunauksen, ja olen ollut päätökseen ihan tyytyväinen. Kirkkotilaisuus tuo juhlaan oman arvokkuutensa ja saamme siitä tärkeän muiston niin itsellemme kuin läheisillemmekin.

Varataan juhlapaikka
Juhlapaikka oli yksi ensimmäisistä asioista, jonka varasimme. Nyt se alkaa jo hahmottua mielessäni varsinaisesti meidän hääpaikaksemme, kun koristelut ja kattaukset ovat hyvin suunnitteilla. Suurin kiitos tästä kuuluu erinomaisen silmän estetiikalle omaava tuleva anoppini, joka on ahkerasti ideoinut koristeluista meidän tyylisiämme.

Varataan pitopalvelu
Check! Tällä viikolla itseasiassa kävimme juttelemassa varaamamme pitopalvelun omistajan kanssa ja minulle jäi vierailusta todella hyvät fiilikset! Kakku onnistuu, menu kuulostaa herkulliselta ja omistaja itse vaikutti äärimmäisen ammattitaitoiselta ja rautaisen kokemuksen omaavalta henkilöltä. Eipä tarvitse ainakaan vatsat kurnien meidän juhlissa istua!

Varataan valokuvaus
Tämähän tapahtui ihan sattumalta, kun olin mallina viime huhtikuussa rock-henkisessä muotinäytöksessä. Siellä valokuvaajana ollut Tiina otti upeita kuvia ja päädyimme tapahtuman jälkeen Facebook-kavereiksi. Tutustuin enemmän hänen ottamiinsa kuviin ja tykästyin. Kysyessäni häntä hääkuviemme ottajaksi pidin parhaimpana puolena sitä, että Tiina varmasti ymmärtää hakemaamme tyyliä, toisin kuin ehkä joku tuhat ja sata pönötyskuvaa ottanut työhönsä kyllästynyt studiokuvaaja. Tiinan ottamiin kuviin voit tutustua osoitteessa photogothic.net tai Facebookissa.

Varataan bändi/musiikki
Tästähän onkin jo ollut puhetta, eli hyvässä hoidossa on tämäkin homma. Vielä pitäisi olla bändiin yhteydessä heidän settinsä sisällöstä, mikäli haluamme ne muutamat toivebiisimme sinne mukaan. Valmistelemamme Spotify-listahan on kasvanut koko ajan entisestään, eikä sille tunnu olevan kattoa lainkaan.
Päivittynyttä listaa pääset kuuntelemaan tästä.

Morsiuspuku
Siellähän se on, pussilakanasta tehdyssä pukupussissa vaatekaapissa. Juuri kuluneella viikollahan minä sitä taas päälleni kokeilin ja totesin sen olevan vielä sittenkin ompelijan tarpeessa. Se pitäisi siis vielä hoitaa, mutta enpä usko sillä olevan kovin kiire. Tuomaksen puku sen sijaan on vielä hankkimatta.

Varataan häämatka ja hääyön viettopaikka
Häämatkan varaamme vasta sitten, kun varsinainen budjetti sitä varten on täysin tiedossa. Hyvin todennäköistä on, että itse häämatka sijoittuu vasta ensi vuoden puolelle, mikäli tarvitsemme järjestely- ja mietintäaikaa enemmän. Hääyötä varten olemme kyllä jo varanneet huoneen Park Hotellista, jonka miljöötä olen ihaillut jo noin 10-vuotiaasta asti.

Varataan kuljetukset
Tämä on tavallaan isäni vastuutehtävä, hänellä kun on suhteita automaailmassa ja hän meistä varmasti ymmärtää parhaiten hyvän autodiilin päälle, vaikka kyseessä olisikin vain vuokraaminen. Jos taskussa olisi roppakaupalla ylimääräisiä tonneja, niin auto olisi varmasti jo omaksi ostettuna tarkoin varjellussa paikassa, mutta tällä kertaa ei. Etsinnät käynnissä, siis!

Nyt tunnin verran tätä kirjoitettuani huomaan, että tämä kirjoitus taisikin olla enemmän minua itseäni varten kuin teitä. Sainpahan kartoitettua sen, mitä on jo tehty ja mitä vielä tekemättä. Elokuu lähestyy hurjaa vauhtia, mutta enpä taida antaa stressin yllättää. Niin ainakin vielä sanon, katsotaan uudestaan muutaman kuukauden päästä...

Turhamaisuus valloillaan

Dreamhair tilaukseni viimeinenkin osa saapui tänään ja pienen värjäysurakan jälkeen minulla on nyt taas pitkät hiukset, jos vain jaksan nähdä vaivaa ne päähäni asettaakseni. Kyseessä on siis clip on -pidennykset, jotka ovat olleet minulle tuttu pelastus vuosien varrella. Kauniit pitkät hiukset eivät välttämättä vaadi usean vuoden kärsivällistä kasvattamista. Johan näitä lyhykäisiä hiuksia jaksoinkin muutaman viikon katsella...

Itsensä muokkaaminen on oikeastaan pelottavan helppoa ja tuntuu, että kaikki on mahdollista. Hiukset ja ripset saa pidemmiksi, ja muita karvojansa voi halutessaan trimmata loputtomuuksiin. Meikatakaan ei välttämättä enää pahemmin tarvitse, rajaukset voi vaikka pigmentoida pysyvästi iholle. Jos taas haluaa meikata, voi sillä saada itsestään täysin eri ihmisen. Liian pienet kehonosat saa suurennettua, kun taas liian isoja voi pienentää. Kalpeaa ihoakaan ei tarvitse katsella edes talvella, solariumin ja itseruskettavien ansiosta voi näyttää päivettyneeltä vaikka ympäri vuoden.
Itsestään voi tehdä sen kauneimman mahdollisimman minän, superversion.

En halua kuulostaa tekopyhältä, sillä sorrun itse niin moneen turhamaisuuteen koko ajan. On tiettyjä asioita, joita haluan ylläpitää, vaikka ne joskus tuntuvatkin vievän paljon aikaa, vaivaa ja tietysti rahaakin. Silti en koskaan haluaisi, että katseeni omalle peilikuvalleni hämärtyisi niin pahasti, etten enää ymmärtäisi missä ihan oikeasti kulkee raja. Harmittavan usein törmää ihmisiin, jotka ovat sen rajan ylittäneet jo useampaan kertaan ja ulkonäkö on lähempänä överiä kuin "superminää".

Muistan lapsena ajatelleeni, etten koskaan halua ruveta meikkaamaan, koska sitten minua ei tunnistaisi enää kukaan omana itsenäni. Aika kauas on tultu siitä, monien vaiheiden kautta. Teini-iässä ajatusmaailmani oli aikalailla päinvastainen ja ajatus meikittä kulkemisesta oli lähes mahdoton. Siinä vaiheessa meikki toimi minulle (niin kuin varmasti monelle muullekin teini-ikäiselle) eräänlaisena maskina ja suojakuorena, jonka alta paljastuvaa todellista minää oli pelottava paljastaa ulkomaailmalle. Onneksi enää ei tarvitse ajatella niin. Jollain tasolla kultainen keskitie on löytynyt, kaikkine turhamaisuuden sivukujineen.

Loppujen lopuksi on muistettava, että tärkeintä on, että tuntee olonsa hyväksi ja itsevarmaksi. Jos se tarkoittaa muutamaa parannusta ulkonäössä, niin miksei. Kunhan pitää huolen siitä, että superminän luominen ei tapahdu pelkästään ulkoisesti, vaan myös kuoren alla olevan paketin täytyy olla tasapainossa.

Tässä kirjoituksessa poikettiin nyt hääaiheesta aika tuntuvasti, mutta kiva jos jaksoit lukea :) Hyvää viikonloppua kaunottaret ja komistukset, katsokaahan peilikuvianne hymyillen!

Pienet asiat ilostuttaa

Nyt toteutin pitkäaikaisen haaveeni ja kävin laitatuttamassa ripsipidennykset. Testasin samalla Roccabellan, jossa olin ajatellut käydä myös kaunistautumassa hääpäivänäni.

Ensinnäkin tykästyin Roccabellaan kovasti, ripseni laittanut Päivi oli tosi mukava ja osasi hommansa todella ammattitaitoisesti. Hommassa meni 1½ tuntia ja ripsistä tuli aivan ihanat! Päivi osuvasti sanoi, että "Tykästyt näihin varmasti ja uskon, että jäät kyllä koukkuun", ja niinhän tässä taitaa käydäkin. Eihän omat ripset näytä tällaisten jälkeen ripsiltä ollenkaan! :D

Kyselin samalla työn ohessa paikan hääkampauksista ja -meikeistä ja sain heti vastaukseksi onnistuneen mainospuheen. En tarvinnut enempää vakuutteluja, ja varasin lopuksi ajan elokuulle. Uskon, että Roccabellassa toiveitani todella kuunnellaan ja osataan tehdä semmoisia juttuja, joita olen pyöritellyt mielessäni. Laitettiin kysymysmerkillä myös sulhasen ehostus, josta lupasin keskustella kotona Tuomaksen kanssa. En vielä tiedä, onko pieni tasoitus ja kiillon minimoiminen äijän egolle liikaa, mutta jätin ajatuksen kytemään. Samalla saisi laitettua myös hänenkin tukkansa täydellisesti, eikä tarvitsisi hänen itse hääpäivän aamuna stressata peilin edessä hiuslakka ja -vahahöyryissä. Hyvä huomio nimittäin sekin, että morsiamen laittauduttua tosi nätiksi, niin olisi sääli, jos sulhanen olisi valokuvissa kirkkaanpunainen ja kiiltävä. Heh.

Näin ne pienet asiat nostavat mielialaa ja tekevät itsevarmemmaksi! Vaikka aika paljon saa taas jokseenkin pinnallinen ihminen maksaa hyvästä mielestään... Uskon kuitenkin, että tämä on nyt rahan ja vaivan arvoista!

Näillä kengillä alttarille?

Keskiviikkona kiertelin keskustassa kaasoni kanssa ja törmäsin Spirit Storessa korkokenkiin, joiden ajattelin olevan juuri sopivat hääkengikseni. Ne olivat mustaa nahkaa, peep toe -malliset, noin kymmenen sentin koroilla ja nilkkaremmillä. Asiaa muutaman tunnin kotona illalla pohdiskeltuani päätin, että heti perjantaina kun palkka tulee, niin käyn nappaamassa korkkarit itselleni. Hintakin nimittäin oli siedettävä, suorastaan halpa, eli 39,90€. Idea hyväksytettiin kengät kustantavalla äidillä.

Noh, tänään palkan kilahdettua tilille riensin työpäivän jälkeen Tuomas mukanani Spirit Storeen kyseisiä korkkareita silmäilemään ja kokeilemaan. Tyypillisesti tietysti niistä ei ollut minun kokoani enää jäljellä, joten se siitä sitten. Koko päivän olin miettinyt saavani tänään rastittaa tehtävälistalta hääkenkien hankkimisen pois ja nyt sitten etsintä olikin edelleen käynnissä.

Samaisessa kaupassa oli kuitenkin toisetkin ihanat kengät, oikeastaan hienommat kuin nuo aiemmin katsomani. Hinta oli sama kuin niissä toisissakin, alle neljäkymppiä. Kenkien muotoilu oli suorastaan suloinen ja näin jo heti silmissäni niiden sopivan upeasti mekkooni. Ainoa vaan, että niissä korkkareissa ei ollut minkään näköistä nilkkaremmiä, jota pidin alunperin täysin ehdottomana ominaisuutena.
Itseäni kiusatakseni päätin kuitenkin kokeilla niitä ihanuuksia ja tottakai ne näyttivät ihan mielettömän hyviltä. Ne saivat jalkani näyttämään niin siroilta ja söpöiltä, rusetteineen kaikkineen. Kopsuttelin varovasti pientä kierrosta peilin ympärillä.

Hankalaa. En ole tottunut korkoihin. Suurimman osan ajasta kuljen Converseissa tai muuten vaan littanapohjaisissa kengissä. Minusta on tullut mukavuudenhaluinen. Kävely tuntui epävarmalta, kolmekasit puristi ja kolmeyseihin jäi tilaa. Pohdiskelua. Miehen tympääntyneestä "voidaaks mennä jo"-katseesta ei ollut merkittävää apua. EN MÄ TIEDÄ. Teki mieli kysyä tuikituntemattomalta myyjältä neuvoa ja mielipiteitä, ei todellakaan minun tapaistani.

Peilin edessä tuskaillessani liikkeeseen pyyhälsi sisälle paras ystäväni, joka on ilmeisesti niin superkaaso, että aisti ahdinkoni ajatuksen voimalla. (Todennäköisesti Röyskyseni kuitenkin kulki kaupan ohi sattumalta ja minut nähdessään päätti tulla tervehtimään, mutta haluan kyllä uskoa hänen superkaasouteensakin.) Hän puolsi mielipidettäni, kengät olivat sievät ja tyyliini sopivat. Hän myös vahvisti pohdintani siitä, että ei puristavia kolmekaseja, ja mahdolliset pohjalliset/päkiätuet/geelihärpäkkeet vievät kengästä kuitenkin jonkin verran tilaa, jolloin kolmeysit istuvat tukevasti jalassa.

"Okei. Mä otan nämä."

No niin, siinä ne nyt, olkkarin lattialla. Kengän pinta satiinia, rusetti samettia. Söpöt kuin mitkäkin, käyttöä varmasti muissakin tilaisuuksissa kuin vain omissa häissä. Sitä en tiedä, että selviydynkö oikeasti noin korkeista korkkareista itsevarmasti ilman sitä sellaista nilkkaremmiä, mutta otin nyt riskin kuitenkin. Ja niin kuin Röyskyn kanssa tuumattiinkin, niin onhan mulla tässä aikaa harjoitella. Naapureiden riemuksi tästä asunnosta kuuluu siis lähikuukausina paljon korkojen kopsetta!

Häämessujen antia

Tänään kävin Turun häämessuilla Caribiassa, seuranani äitini, kaasoni eli paras ystäväni, tuleva anoppini sekä tuleva kälyni. Messut eivät ehkä täysin vastanneet odotuksiani, sillä juuri ne palvelut, joita ei meidän häihimme ole vielä hommattu, puuttuivat myös messujen esillepanijoiden kaartista. Paljon oli tarjolla pitopalveluita, juhlapaikkoja ja hääpukuja - kaikki sellaisia asioita, jotka meiltä jo löytyvät.
Jäin kaipaamaan enemmän ideoita mm. koristeluun, kukka-asetelmiin ja palveluntarjoajia hääauton vuokraamista varten. Mutta kokemus oli kuitenkin hyvä ja tarttui sieltä mukaan muutamia ideoita!

Esitteitä on nyt ainakin joka lähtöön.

Ensimmäiseksi messualueelle saapuessamme ajauduimme MBakeryn standille. Varaamaamme pitopalveluun kuuluu jo tilaustyönä tehty kakku, mutta ideoita juuri meille sopivaan kakkuun on tietysti mukava kalastella. Ja kuinkas sattuikaan, heillä oli esillä upea väriteemaamme sopiva vaihtoehto! Äiti ja anoppi hihkuivat melkein yhteen ääneen minua katsomaan sitä ja ilmoittivat esittelijällekin kakun olevan aivan minun näköiseni. Hyvinpä rouvat minut tuntevat! :)

Päällyste oli muistaakseni marsipaania. Hienoihin juttuihin ihmiset pystyy!

Olen ottanut tehtäväkseni myös katsella vaihtoehtoja Tuomaksen puvun suhteen, hän kun ei erityisen innokkaasti pukuja ole vielä etsiskellyt... :D Messuilla ei mitään sopivaa kokonaisuutta osunut silmiin, mutta pieniä palasia kylläkin. Haluaisimme siis Tuomaksen puvussakin näkyvän valitsemamme väriteema, eli mustaa ja tummanpunaista. Taannoin kävelin Tuureporinkadulla Pukuvuokraamo Sanelman ohi, ja näin ikkunassa erittäin varteenotettavan vaihtoehdon, joten etsin kyseisen liikkeen standin käsiini myös messuiltakin. Standi oli pieni, eikä esittely ollut kovin kummoista, mutta esillä olevasta liivivalikoimasta löysin heti silmääni miellyttäviä kuoseja!

Pukuvuokraamo Sanelman liivikuoseja.

Messujen jälkeinen fiilis on nyt aika pökertynyt. Päässä jyskyttää ja ajatuksia tuntuu olevan niin paljon, ettei niissä pysy oikein perässäkään. Onneksi ei tarvitse näitä kekkereitä järjestää yksin, ja esimerkiksi tulevalla anopilla tuntuu olevan tosi hyviä ja tarkkoja näkemyksiä muun muassa koristeluista ja juhlien ilmeestä. Ideoita täytyy nyt vaan ihan oikeasti alkaa työstämään ja pyörät laittaa kunnolla pyörimään. Enää reipas 200 päivää aikaa!

Ps. Vaihtelun ja latvojen huonokuntoisuuden vuoksi pätkäisin sitten pari viikkoa takaperin tukkani, joten kampausideatkin menevät ilmeisesti uusiksi. :D Ettei vaan kävisi liian helpoksi tämä suunnittelu... Kyllähän tuo tuosta taas kasvaa, ja jos nyt ihan välttämättä haluan pidemmän tukan häihin niin lisäpituuttakin saa nykyään huijattua aika helposti.
Ulkonäköasioihin liittyen varasin nyt myös ajan ripsienpidennykseen, että kokeillaanpa nyt sitten sitäkin! Tulee samalla tsekattua se paikka, johon haluaisin mennä hääpäivääni varten kaunistautumaan. Niistä fiiliksistä lisää tuonnempana!

Uusi tukka.

Siirappia pimeään iltaan

Nyt se on täällä, vuosi 2014. Häihin on suurinpiirtein kahdeksan kuukautta aikaa ja jännitys kasvaa päivä päivältä. Paljon järjestelyihin liittyviä asioita on jo saatu mallilleen, mutta silti tehtävää on jäljellä vaikka ja kuinka.

Päähän alkaa vihdoin iskostua ajatus siitä, että minusta tulee vaimo. Hurjaa. Kuulostaa siltä, että nyt pitäisi myös ruveta olemaan aikuinen, jonka ei enää tarvitse elää pää unelmahattaroissa, vaan se unelma on tässä ja nyt. Pitää oppia arvostamaan sitä. Kaikkien kohdalle ei näin suurta rakkautta osu ikinä, eikä sitä koskaan saisi pitää itsestäänselvyytenä, jos siitä pääsee nauttimaan. Voisi varmaankin siis sanoa, että yksi tärkeimmistä uudenvuodenlupauksistani on oppia olemaan parempi tyttöystävä Tuomakselle, arvostaa yhteisiä juttujamme enemmän ja olla joka päivä hänen välittämisensä arvoinen.

En pyri täydellisyyteen, siihen ei kukaan näissä asioissa pysty. Joskus kiukuttelen, riehun ja murjotan. Joskus vaadin liikaa, enkä aina pue ajatuksiani järkeviksi sanoiksi. Mutta silti on tuo ihana mies, joka hyväksyy minut kaikkine oikkuineni ja haluaa niistä huolimatta kanssani naimisiin. Siis ihan oikeasti, lottovoitto. Kaikkien pitäisi välillä pysähtyä miettimään niitä asioita, jotka oikeasti ovat niitä kaikkein tärkeimpiä ja yrittää nähdä asiat kirkkaammin silmin.

Siinä lyhykäisyydessään siirappiset ajatukseni alkaneesta vuodesta. Pitäkääpä huoli, ettei rakkaus lopu tästä maailmasta kulumallakaan ja kertokaa tärkeimmillenne kuinka paljon heistä välitätte.

Piis änd lööv.