Päähän alkaa vihdoin iskostua ajatus siitä, että minusta tulee vaimo. Hurjaa. Kuulostaa siltä, että nyt pitäisi myös ruveta olemaan aikuinen, jonka ei enää tarvitse elää pää unelmahattaroissa, vaan se unelma on tässä ja nyt. Pitää oppia arvostamaan sitä. Kaikkien kohdalle ei näin suurta rakkautta osu ikinä, eikä sitä koskaan saisi pitää itsestäänselvyytenä, jos siitä pääsee nauttimaan. Voisi varmaankin siis sanoa, että yksi tärkeimmistä uudenvuodenlupauksistani on oppia olemaan parempi tyttöystävä Tuomakselle, arvostaa yhteisiä juttujamme enemmän ja olla joka päivä hänen välittämisensä arvoinen.
En pyri täydellisyyteen, siihen ei kukaan näissä asioissa pysty. Joskus kiukuttelen, riehun ja murjotan. Joskus vaadin liikaa, enkä aina pue ajatuksiani järkeviksi sanoiksi. Mutta silti on tuo ihana mies, joka hyväksyy minut kaikkine oikkuineni ja haluaa niistä huolimatta kanssani naimisiin. Siis ihan oikeasti, lottovoitto. Kaikkien pitäisi välillä pysähtyä miettimään niitä asioita, jotka oikeasti ovat niitä kaikkein tärkeimpiä ja yrittää nähdä asiat kirkkaammin silmin.
Siinä lyhykäisyydessään siirappiset ajatukseni alkaneesta vuodesta. Pitäkääpä huoli, ettei rakkaus lopu tästä maailmasta kulumallakaan ja kertokaa tärkeimmillenne kuinka paljon heistä välitätte.
Piis änd lööv.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti