Suunnitelmia, rakkauslauluja ja hömppää

Perjantaina työpäivän jälkeen käväisin vain nopeasti kotona ennen kuin suuntasimme Tuomaksen vanhempien luokse iltamiin, joissa oli tarkoituksena yhdessä minun vanhempieni kanssa suunnitella kymmenen kuukauden päässä häämöttäviä häitä.
Suurimman osan ajasta höpöttelimme kyllä aivan muita juttuja, mutta ilta oli joka tapauksessa mukava ja sai minut tajuamaan yhden asian.

Omat vanhempani ovat nimittäin olleet minulle aina aivan järjettömän tärkeitä ihmisiä. Olen oppinut heiltä paljon ja he ovat aina olleet tukenani kaikissa asioissani. Kotona asuessani vietin iltani katsomalla heidän kanssaan telkkaria omassa huoneessa nyhjäämisen sijaan, ja nyt kun asun omillani, soitan heille kotiin joka päivä, vaikkei mitään erityistä asiaa olisikaan.

Nyt minä tavallaan olen saamassa omien maailman parhaimpien vanhempieni rinnalle toiset vanhemmat - appivanhemmat. Heistäkin tulee osa minun perhettäni ja minun tärkeimpiä ihmisiäni. Heidän kodissaan tunnen oloni yhtä tervetulleeksi kuin omienkin vanhempieni luona, ja he hyväksyvät minut sellaisena kuin olen. Nämä ovat tärkeitä asioita minulle ja saavat minut entistä onnellisemmaksi siitä, että myös tuleva mieheni on niin mahdottoman ihana!

Vasemmalla mun vanhemmat, oikealla Tuomaksen.

Lauantai-päivä oli ilman puolesta synkkä ja sateinen, mutta Hepokullassa ei synkistelty. Vietimme kotoisan illan kynttilänvalossa herkutellen ja hömppäelokuvia katsellen. Elokuvat sattuivat täysin tahattomasti olemaan hääaiheisia (21 tapaa pilata avioliitto ja Hangover), heh heh. Toisten kuvitteellista epäonnea television ruudulta tuijottaessa sai olla entistä onnellisempi siitä, että itsellä on hommat hanskassa ja oma paikka maailmasta on monella tapaa löytynyt. Muutaman drinkin ja hyvän ruoan siivittämänä lauantai-iltakin oli siis kaikin puolin onnistunut.

Date night <3

No, jotta tähän viikonloppuun sisältyisi edes JOTAIN varsinaisesti häihin liittyvää, niin käytimme sunnuntaista useamman tunnin häämusiikkien valitsemiseen ja soittolistan laatimiseen sille ajalle, kun bändi ei vielä juhlissa ole paikalla. Eipä ole sekään muuten mikään helppo juttu... Haluamme kuitenkin oman musiikkimakumme jollain (eli sillä kaikkein siivotuimmalla) tavalla näkyvän häämusiikeissa, niin kuin kaikessa muussakin.
Listaan tulee meille tärkeitä biisejä, joista osa on rakkauslauluja ja osa jotain vähän sinne päin... Tuokin lista mahdollisesti valmistuttuaan vielä julkaistaan, ken tietää.

Nyt kömmin takaisin sohvalle sen tärkeimpäni viereen ja latailen akut täyteen ennen uutta alkavaa työviikkoa. "Take care now, bye bye then."

Nappivalinta

Viime viikolla näin ensimmäisen hääpainajaiseni, jonka pääosassa oli vielä ulkomailta matkalla oleva häämekkoni. Unessa mekko oli täysi katastrofi: siinä oli pitkät hihat, se ei istunut mistään ja näytin se päälläni aivan järkyttävältä.
Unen jälkeisenä aamuna saapui viesti, jossa ilmoitettiin tullattavan paketin olevan matkalla. Tiesin heti, että kyseessä oli mekkoni. Pelästyin tietysti myös samantien, että unessani olisi jotakin perää ja mekko todentotta olisi kamala. Piinaava jännitys alkoi.

Tänään kotona syyslomaansa viettävä Tuomas ilmoitti minulle mekon saapumisesta kuvaviestillä työpäiväni aikana, ja arvatkaapa vain oliko hankalaa keskittyä loppupäivän ajan työntekoon, saati sitten illalla kolmen tunnin kuorotreeneihin...

Kotiin saapuessani sulkeuduin hetimiten paketin ja saksien kanssa makuuhuoneeseen, ja kielsin Tuomasta tulemasta sinne. Paketti oli selvästikin ilmatiivis, eli huikean pieni mekon koon tiedostaen, mutta painoi kuin synti. Avasin paketin varovasti. Sydän jyskytti. Kädet tärisi.
PUFF. Mekko pullahti ulos paketista.

Rupesin hihittää hallitsemattomasti, koska siinä se mekko nyt todella oli. Minun unelmieni mekko ja juuri niin kauniina kuin olin sen kuvitellutkin. Itseasiassa, vielä kauniimpana!

Pitemmittä puheitta, saanen esitellä: tässä se nyt on!

En olisi saanut mekosta itse otettua parempia  kuvia, joten tässä myyjän nettisivujen kuvat mallinuken päällä.

Eniten pelotti, ettei mekko olisi yhtä muhkea ja runsas kuin kuvassa näkyy. Turhaan kuitenkin pelkäsin, sillä mekko on todella juuri niin valtava kuin miltä se kuvassa näyttääkin! Värit ovat tismalleen oikean sävyiset, kirjailut täysin niin kuin pitääkin ja mikä tärkeintä: mekko on tosiaankin juuri minun mittojeni mukaan valmistettu.
Kokeilin mekkoa jo nyt päälleni, mutta kauhean hyvin se ei ilman apukäsiä selän nyöritysten vuoksi onnistunut. Pienillä kevätjuhlaliikkeillä sain kyllä selvyyden siihen, että mekko on minulle täydellinen.

Ostopaikka näkyykin mukavasti kuvien vesileimassa, eli dhgate.com -nettisivusto. Mekko valmistettiin ja lähetettiin Kiinasta. Maksu suoritettiin sivuston turvatulla maksujärjestelmällä, eli suoraa rahanvaihtoa minun ja myyjän välillä ei tapahtunut. Tilauksesta sai tarkat tilausvahvistukset ja maksukuitit sähköpostiin. Mekon valmistukseen ja saapumiseen meni kaiken kaikkiaan 15 päivää.
Mekon hinta jäi tulliveroineen päivineen alle kahdensadan euron, enkä todellakaan olisi löytänyt ainoastakaan Suomen kaupasta yhtä hienoa mekkoa tuohon hintaan - ja vieläpä mittatilaustyönä tehtynä!

Tämän tyytyväisempi ja onnellisempi en voisi valinnastani olla. Alusta alkaen minulle oli täysin selvää, että minun häämekkoni ei tule olemaan valkoinen, eikä tavanomainen. Halusin persoonani ja minun silmääni miellyttävän värimaailman näkyvän siinä.

Nyt se on juuri sellainen: kaunein mekko ikinä, nappivalinta.

Jännittävä torstai

Tänään illalla käytiin katsomassa häiden juhlapaikkaa, Turun Kisa-Veikkojen ylläpitämää Rientolaa. Päädyimme paikkaan edullisuuden ja perhehistoriankin takia - omat vanhempani kun ovat tanssineet omia häitään samaisessa salissa 23 vuotta sitten.

Oma käsitykseni paikasta rajoittui lähinnä muutamaan hassuun kuvaan Rientolan nettisivuilla, joten en oikein osannut odottaa mitään. Ja ehkä ihan hyväkin niin, sillä oli ihan virkistävää jännittää koko tämä päivä miltä juhlapaikka todellisuudessa sitten näyttäisi. Tuomas oli jokseenkin huvittunut jännityksestäni, itse hän oli oma rento itsensä.

Rientolan pihassa meitä odotti paikan talonmies/vahtimestari, isokokoinen mies Suomi-paidassaan ja kultaketjussaan. Hän osoittautui samantien kohteliaaksi ja mukavaksi ihmiseksi, joka selkeästi tiesi mistä puhui ja halusi vilpittömästi taata meille mukavan hääjuhlan. Osasi suositella meille jopa hyväksi koettuja pitopalveluitakin ja muistutteli käytännön asioista, joita ei ehkä itse tulisi ajatelleeksi. Kättelyiden ja muodollisuuksien jälkeen lähdimme kierrokselle talon tiloihin.

Oli hauskaa huomata, miten heti ovesta sisään astuessamme isäni alkoi muistelemaan omia häitään saman katon alla. Jokaisesta nurkkauksesta löytyi hänelle joku muisto, oli kyse sitten pöytien järjestyksestä tai talon rappusista. Huomasin jälleen sen, kuinka paljon muistutan tunneasioissa isääni - muistot ja tunteet ovat hyvin helposti mieleenpalauteltavissa ja tärkeysjärjestyksessä äärimmäisen korkealla. Vuoden päästä minullakin on omat häämuistoni samasta paikasta kuin vanhemmillanikin. Ajatus lämmittää jo nyt.

Rientolan juhlasaliin mahtuu 150 henkeä, eli meidän kahdeksankymmenen hengen vieraskatraamme ei tarvitse kärsiä tilanpuutteesta juhliessaan. Tilaa on tanssimiselle ja muille kevätjuhlaliikkeille, kun pitopalvelun antimet saa sijoitettua salin ulkopuolelle. Esiintymislava (joka kuvassa näyttää pelottavalta mustalta aukolta) oli myöskin riittävän suuri ja varmasti sopiva valitsemallemme bändille.

Salin perältä otetussa kuvassa vasemmalla oma isäni Olavi ja oikealla tuleva appiukkoni Pekka.

Salin peräosa ja koko poppoo Tuomasta lukuunottamatta.

Juhlasalin vihreähkö värimaisema ei varsinaisesti sovi oman teemamme kanssa yhteen, mutta se ei tällä hetkellä huoleta minua. Uskon, että saamme koristeilla ja järjestelyillä tilasta oman näköisemme! Pöydät ja tuolit saa saliin tietysti järjestellä oman makunsa mukaan ja kantoavuksi saamme mukavan vahtimestarisedän. :) Ja mikä parasta, paikan päällä on hääparille tarkoitettu punapäällysteinen koristeellinen kahden istuttava "sohva", johon ihastuin aivan täysin!

Ylläolevat rappuset herättivät minussa hilpeyttä. Rakennuksen ainoat wc:t kun sijaitsevat alakerrassa ja juhlasali on yläkerrassa, joten koen varmasti illan mittaan haasteellisia hetkiä, kun valtavan mekkoni kanssa ravaan portaita ylös ja alas. Onneksi saan nykyisessä työpaikassani treenata rappusissa kulkemista haasteellisissa olosuhteissa, eli yksi lapsi kainalossa, yksi kädessä ja yksi selän takana + kaikilla minä itse mukaanlukien täydet ulkotamineet päällä. Ja kyse on kuitenkin kierrerappusista neljänteen kerrokseen. Eiköhän sen jälkeen suju tuollaiset pikkurappuset yhden häämekonkin kanssa tuosta vaan!

Nyt kun juhlapaikka on ihan todellisuudessa nähty, tuntuvat häät taas paljon konkreettisemmilta ja jännittävämmiltä. Voin vihdoin alkaa suunnittelemaan koristeluja ynnä muita tarkemmin ja varmasti jossain vaiheessa alkaa juhlat tulemaan uniinkin, kun paikka on tuttu. Ja oikein mukava paikka onkin! Kyllä täytyy myöntää, että paikan päällä alkoi jo hiukan kädet täristä, kun katseli ympärilleen ja oikeasti pysähtyi ajattelemaan sitä, että olen menossa naimisiin. Toivottavasti tämä tunne ei koskaan unohdu.

P.S. Tilasin maanantaina häämekkoni netistä ja sitä valmistetaan parhaillaan. Ehkäpä seuraava kirjoitus pyhittyykin häiden vaatetukseen!