Ei pelkkä mekko nätiksi tee

En ole koskaan ollut mitenkään hyvä hiusasioissa. En tykkää kokeilla tehdä itselleni erikoisia kampauksia ja jumitun helposti yhteen tyyliin. Aamuisin en jaksa nähdä kamalasti vaivaa, eikä mua haittaa jos tukka on joskus pikkuisen sotkussa. Itseasiassa, minun ja hiusteni välillä on aina ollut myrskyisä viha-rakkaus-suhde.

Minusta ei ole sellaiseksi tyypiksi, joka haluaisi maksaa hurjia summia hiusten leikkauksesta tai värjäyksestä, enkä siis ole ottanut tavaksi käydä kalliissa kampaamoissa hiuksiani huoltamassa. Monen vuoden ajan olen käynyt niin sanotusti "tuiki tavallisessa" kampaamossa, jossa suoritan ainoastaan pakolliset huonojen latvojen karsimiset aina silloin tällöin - ja nekin visiitit varmaan liian harvoin. Värjäys onnistuu kotona, niin kuin myös värinpoistotkin, silloin kun sellaisille on ollut tarvetta. Lompakko kiittää, eikä kyseisen kampaamon työssä tai omissa värjäystaidoissani ole koskaan ollut valittamista.

Sen lisäksi, että hiusten kanssa sättääminen ei ole koskaan ollut minulle ominaisinta puuhaa, on myös meikkileikit jääneet omalla kohdallani ehkä useimpia tyttöjä vähemmälle. Etsiskelin teinivuosien ajan muutamien överivaiheiden kautta itselleni mieluisaa meikkityyliä, jonka löydettyäni olenkin pysynyt aika tiukasti siinä. Ei uusia kokeiluja, arjessa ja juhlassa sama pärstä. Tyytyväinen olen ollut siihenkin.

Omana hääpäivänä sitä kuitenkin haluaisi olla se juhlatilan ainoa prinsessa, ja tuntea olonsa kauniimmaksi kuin ikinä. Omilla taidoilla en välttämättä tuota tunnetilaa saavuta, joten luovutan kampauksen ja meikin luomisen ammattilaisten käsiin. (Olen kallistumassa turkulaiseen paikkaan nimeltään Roccabella, jossa hoituisi sekä meikki että hiukset.)

Alunperin olin ajatellut hiusteni olevan pääosin auki, koska useimmiten pidän hiukset enemmän tai vähemmän epämääräisellä töttöröllä pään päällä. Vaihtelu siis virkistäisi, niin varmasti minua kuin juhlavieraitakin.

Tuttua ja turvallista.

MUTTA. Olen hankkimassa ensi kesänä tärkeimmän "hääasusteeni" luottopaikastani Jokerista, ja se tulee sijoittumaan yläselkääni. Tämä tarkoittaa siis sitä, että hiukset eivät todellakaan saa roikkua selän puolella, mieluummin saavat olla vaikka totutusti töttöröllä. Ja sitten alkoi googletus.

Amy Lee.
Yksinkertaisimmillaan se, mitä minulla alunperin oli mielessä. Edestä ja sivuilta pois tieltä, takaa auki.

Kaikenkaikkiaan kiharampi ja kähärämpi versio äskeisestä.

Runsautta pitää olla, oli kyseessä sitten mikä tahansa kampaus. Toisaalta ei kyllä tekisi mieli tyytyä vaihtoehtoon, jossa hiukset olisivat kokonaan kiinni, varsinkin kun aion kasvattaa hiukset mahdollisimman pitkiksi elokuuhun mennessä.

Ihanalla Megan Massacrella on tässä kuvassa sivukalju ja suurin osa hiuksista liehuu vapaana toisella puolella. Ylhäällä on sitä ainaista peräänkuuluttamaani volyymiä. Sivukaljun tapaisen ratkaisun pystyisi varmaankin toteuttamaan pienillä leteillä?

Siinäpä muutamia. Mitäs sanotte, mikä tähän päähän sopisi? Tuntuu kauhean vaikealta itse ajatella, että mikä näyttäisi hyvältä, kun en osaa kuvitella omia kasvojani mallien tilalle, enkä muutenkaan ole mikään expertti näissä asioissa. Kampaajan kanssa juttelukin varmasti auttaisi, mutta en halua olla se hankala asiakas, joka ei tiedä yhtään mitä haluaa. Näiden kuvien tuijottelu on ainakin kääntänyt ajatukset siihen, että "miks toisten hiukset näyttää tolta, ja mun tältä?!". Ja tässä oli vasta hiusten kanssa kamppailu, meikkigoogletusta en ole vielä edes harkinnut....

Musiikki kertoo sen, mihin sanat eivät pysty

Yleensä, kun järjestää mitkä tahansa juhlat, niin musiikki osoittautuu yhdeksi vaikeimmista asioista. Mikä sopii mihinkin tilanteeseen, kuka tykkää mistäkin, kuinka kovalla musiikki on... Loputon lista. Tyypillisesti meidän kekkereissä soi sekalainen Spotify-lista, jossa on suurinpiirtein kaikki musiikki, mitä Tuomaksen kanssa kuunnellaan. Ja sitä se yleensä juuri sisältääkin, lähestulkoon ainoastaan sitä mistä me tykätään. Kaveripiirissä suurin osa kuuntelee jotain aivan muuta ja aina ei meidän musat kelpaa. Nyt vuorossa on kuitenkin meidän hääjuhlat, joiden musiikeista en aio kuunnella kenenkään narinoita. Tai no, narista saa, mutta ei sillä mitään vaikutusta kuitenkaan ole :D

Hääbändiksi ollaan valikoitu turkulainen yhtye nimeltään Badfellas (http://badfellas.net/), joka soittaa tunnettuja pop- ja rock-covereita akustisesti. Heidän ohjelmistoonsa kuuluu niin klassikoita kuin uudempiakin hittejä, ja mikä parasta - heille saa esittää toiveita ohjelmiston suhteen.
Bändiä valitessa lähtökohtana oli se, että mikään iskelmäpilipali-poppoo se ei tule olemaan. Kumpikaan meistä ei sellaisesta olisi lämmennyt, eikä omana hääpäivänä kuulu mököttää sen takia, että bändi soittaa Rentun ruusua ja Kari Tapion parhaimpia. Haluttiin siis jotain vähän erilaista, mieluiten aavistuksen rock-henkisempää.
Lähes epätoivon partaalla selailtiin bändejä netistä, mutta mikään ei tuntunut kuulostavan oikealta. Tyhmä lauluääni, huono soittotaito, tylsä ohjelmisto. Kunnes bongattiin tämä Badfellas.
Ensimmäisenä puhutteli yhtyeen (mies)laulajan ääni, joka oli kutakuinkin juuri sellainen, mitä oltiin etsittykin. Ohjelmistosta löytyi tosi paljon hyvää ja kaikki tuntui osuvan hintaa myöden kohdilleen. Se oli aika nopeasti lukkoon lyöty.

Badfellas
http://badfellas.net/

Meidän laskelmointien mukaan bändi kuitenkin aloittaa settinsä vasta myöhemmin illalla, joten ruokailun ja muun tsembaloinnin aikana olisi hiljaista. Vaan sepä ei tietenkään meille passaa. Juhlat on juhlat, eikä siellä kuulu hyssytellä säästä keskustellen. Niinpä alettiin Tuomaksen kanssa jo kesällä koota soittolistaa, jossa olisi hääkelpoista musiikkia, mutta meidän tyylillä kuitenkin. Tällä hetkellä kasassa on 60 biisiä, eli 4 tuntia ja 17 minuuttia. Ajallisesti tämä olemassa oleva lista riittäisi varmaan ihan kivasti tuohon tyhjään väliin, mutta se tuntuu silti kauhean lyhyeltä... Huomaatteko, orastavia bridezillan piirteitä havaittavissa: mikään ei kelpaa.

Lista on kohtalaisen monipuolinen: tällä hetkellä sieltä löytyy 3 Doors Downia, Black Label Societya, Bryan Adamsia, Bon Jovia, Creediä, The Curea, Elvistä, Extremeä, The Goo Goo Dollsia, Gotyeta, Hurtsia, Jamie Cullumia, Lenny Kravitzia, Mad Siniä, Nickelbackia, Of Mice & Meniä, Ozzy Osbournea, Sealiä, Shinedownia, Slipknotia, Staindia, Stingiä, Stone Souria, Totoa, Veskua, Whitesnakea ja ZZ Toppia. Muutama bändi tuolta ehkä saattaa hiukan pelästyttää, mutta huomautuksena vielä se, että kaikilta edellämainituilta artisteilta ja bändeiltä on listassa hyvinkin rauhallisia ja helposti lähestyttäviä biisejä, jotka ovat pääosin rakkausteemaisia. Että kyllä sieltä sitä siirappiakin löytyy!

Soittolistaa pääset kuuntelemaan tästä

Ja sitten. Häätanssi. Ei ehkä tule kenellekään yllätyksenä, että sekään ei meillä todennäköisesti ole sieltä perinteisimmästä päästä. Sanon todennäköisesti siksi, että olen tällä hetkellä täysin hukassa juuri tämän tärkeimmän biisin valitsemisessa. Halutaan jotain erilaista, eli ei Akselin ja Elinan häävalssia. Eikä ehkä valssia ollenkaan. Ja kun sanon erilaista, niin en todellakaan tarkoita Metallican Nothing Else Mattersia, vaan jotain vähän omaperäisempää... Noh, onneksi tässä on vielä reipas 8 kuukautta aikaa panikoida tämän asian parissa.

Jos jollekin tulee mieleen vähän vaihtoehtoisempia rakkauslauluja edellämainittujen esittäjien hengessä, jotka voisin lisätä meidän soittolistaan, niin vinkatkaa ihmeessä! :)