Näillä kengillä alttarille?

Keskiviikkona kiertelin keskustassa kaasoni kanssa ja törmäsin Spirit Storessa korkokenkiin, joiden ajattelin olevan juuri sopivat hääkengikseni. Ne olivat mustaa nahkaa, peep toe -malliset, noin kymmenen sentin koroilla ja nilkkaremmillä. Asiaa muutaman tunnin kotona illalla pohdiskeltuani päätin, että heti perjantaina kun palkka tulee, niin käyn nappaamassa korkkarit itselleni. Hintakin nimittäin oli siedettävä, suorastaan halpa, eli 39,90€. Idea hyväksytettiin kengät kustantavalla äidillä.

Noh, tänään palkan kilahdettua tilille riensin työpäivän jälkeen Tuomas mukanani Spirit Storeen kyseisiä korkkareita silmäilemään ja kokeilemaan. Tyypillisesti tietysti niistä ei ollut minun kokoani enää jäljellä, joten se siitä sitten. Koko päivän olin miettinyt saavani tänään rastittaa tehtävälistalta hääkenkien hankkimisen pois ja nyt sitten etsintä olikin edelleen käynnissä.

Samaisessa kaupassa oli kuitenkin toisetkin ihanat kengät, oikeastaan hienommat kuin nuo aiemmin katsomani. Hinta oli sama kuin niissä toisissakin, alle neljäkymppiä. Kenkien muotoilu oli suorastaan suloinen ja näin jo heti silmissäni niiden sopivan upeasti mekkooni. Ainoa vaan, että niissä korkkareissa ei ollut minkään näköistä nilkkaremmiä, jota pidin alunperin täysin ehdottomana ominaisuutena.
Itseäni kiusatakseni päätin kuitenkin kokeilla niitä ihanuuksia ja tottakai ne näyttivät ihan mielettömän hyviltä. Ne saivat jalkani näyttämään niin siroilta ja söpöiltä, rusetteineen kaikkineen. Kopsuttelin varovasti pientä kierrosta peilin ympärillä.

Hankalaa. En ole tottunut korkoihin. Suurimman osan ajasta kuljen Converseissa tai muuten vaan littanapohjaisissa kengissä. Minusta on tullut mukavuudenhaluinen. Kävely tuntui epävarmalta, kolmekasit puristi ja kolmeyseihin jäi tilaa. Pohdiskelua. Miehen tympääntyneestä "voidaaks mennä jo"-katseesta ei ollut merkittävää apua. EN MÄ TIEDÄ. Teki mieli kysyä tuikituntemattomalta myyjältä neuvoa ja mielipiteitä, ei todellakaan minun tapaistani.

Peilin edessä tuskaillessani liikkeeseen pyyhälsi sisälle paras ystäväni, joka on ilmeisesti niin superkaaso, että aisti ahdinkoni ajatuksen voimalla. (Todennäköisesti Röyskyseni kuitenkin kulki kaupan ohi sattumalta ja minut nähdessään päätti tulla tervehtimään, mutta haluan kyllä uskoa hänen superkaasouteensakin.) Hän puolsi mielipidettäni, kengät olivat sievät ja tyyliini sopivat. Hän myös vahvisti pohdintani siitä, että ei puristavia kolmekaseja, ja mahdolliset pohjalliset/päkiätuet/geelihärpäkkeet vievät kengästä kuitenkin jonkin verran tilaa, jolloin kolmeysit istuvat tukevasti jalassa.

"Okei. Mä otan nämä."

No niin, siinä ne nyt, olkkarin lattialla. Kengän pinta satiinia, rusetti samettia. Söpöt kuin mitkäkin, käyttöä varmasti muissakin tilaisuuksissa kuin vain omissa häissä. Sitä en tiedä, että selviydynkö oikeasti noin korkeista korkkareista itsevarmasti ilman sitä sellaista nilkkaremmiä, mutta otin nyt riskin kuitenkin. Ja niin kuin Röyskyn kanssa tuumattiinkin, niin onhan mulla tässä aikaa harjoitella. Naapureiden riemuksi tästä asunnosta kuuluu siis lähikuukausina paljon korkojen kopsetta!

Häämessujen antia

Tänään kävin Turun häämessuilla Caribiassa, seuranani äitini, kaasoni eli paras ystäväni, tuleva anoppini sekä tuleva kälyni. Messut eivät ehkä täysin vastanneet odotuksiani, sillä juuri ne palvelut, joita ei meidän häihimme ole vielä hommattu, puuttuivat myös messujen esillepanijoiden kaartista. Paljon oli tarjolla pitopalveluita, juhlapaikkoja ja hääpukuja - kaikki sellaisia asioita, jotka meiltä jo löytyvät.
Jäin kaipaamaan enemmän ideoita mm. koristeluun, kukka-asetelmiin ja palveluntarjoajia hääauton vuokraamista varten. Mutta kokemus oli kuitenkin hyvä ja tarttui sieltä mukaan muutamia ideoita!

Esitteitä on nyt ainakin joka lähtöön.

Ensimmäiseksi messualueelle saapuessamme ajauduimme MBakeryn standille. Varaamaamme pitopalveluun kuuluu jo tilaustyönä tehty kakku, mutta ideoita juuri meille sopivaan kakkuun on tietysti mukava kalastella. Ja kuinkas sattuikaan, heillä oli esillä upea väriteemaamme sopiva vaihtoehto! Äiti ja anoppi hihkuivat melkein yhteen ääneen minua katsomaan sitä ja ilmoittivat esittelijällekin kakun olevan aivan minun näköiseni. Hyvinpä rouvat minut tuntevat! :)

Päällyste oli muistaakseni marsipaania. Hienoihin juttuihin ihmiset pystyy!

Olen ottanut tehtäväkseni myös katsella vaihtoehtoja Tuomaksen puvun suhteen, hän kun ei erityisen innokkaasti pukuja ole vielä etsiskellyt... :D Messuilla ei mitään sopivaa kokonaisuutta osunut silmiin, mutta pieniä palasia kylläkin. Haluaisimme siis Tuomaksen puvussakin näkyvän valitsemamme väriteema, eli mustaa ja tummanpunaista. Taannoin kävelin Tuureporinkadulla Pukuvuokraamo Sanelman ohi, ja näin ikkunassa erittäin varteenotettavan vaihtoehdon, joten etsin kyseisen liikkeen standin käsiini myös messuiltakin. Standi oli pieni, eikä esittely ollut kovin kummoista, mutta esillä olevasta liivivalikoimasta löysin heti silmääni miellyttäviä kuoseja!

Pukuvuokraamo Sanelman liivikuoseja.

Messujen jälkeinen fiilis on nyt aika pökertynyt. Päässä jyskyttää ja ajatuksia tuntuu olevan niin paljon, ettei niissä pysy oikein perässäkään. Onneksi ei tarvitse näitä kekkereitä järjestää yksin, ja esimerkiksi tulevalla anopilla tuntuu olevan tosi hyviä ja tarkkoja näkemyksiä muun muassa koristeluista ja juhlien ilmeestä. Ideoita täytyy nyt vaan ihan oikeasti alkaa työstämään ja pyörät laittaa kunnolla pyörimään. Enää reipas 200 päivää aikaa!

Ps. Vaihtelun ja latvojen huonokuntoisuuden vuoksi pätkäisin sitten pari viikkoa takaperin tukkani, joten kampausideatkin menevät ilmeisesti uusiksi. :D Ettei vaan kävisi liian helpoksi tämä suunnittelu... Kyllähän tuo tuosta taas kasvaa, ja jos nyt ihan välttämättä haluan pidemmän tukan häihin niin lisäpituuttakin saa nykyään huijattua aika helposti.
Ulkonäköasioihin liittyen varasin nyt myös ajan ripsienpidennykseen, että kokeillaanpa nyt sitten sitäkin! Tulee samalla tsekattua se paikka, johon haluaisin mennä hääpäivääni varten kaunistautumaan. Niistä fiiliksistä lisää tuonnempana!

Uusi tukka.

Siirappia pimeään iltaan

Nyt se on täällä, vuosi 2014. Häihin on suurinpiirtein kahdeksan kuukautta aikaa ja jännitys kasvaa päivä päivältä. Paljon järjestelyihin liittyviä asioita on jo saatu mallilleen, mutta silti tehtävää on jäljellä vaikka ja kuinka.

Päähän alkaa vihdoin iskostua ajatus siitä, että minusta tulee vaimo. Hurjaa. Kuulostaa siltä, että nyt pitäisi myös ruveta olemaan aikuinen, jonka ei enää tarvitse elää pää unelmahattaroissa, vaan se unelma on tässä ja nyt. Pitää oppia arvostamaan sitä. Kaikkien kohdalle ei näin suurta rakkautta osu ikinä, eikä sitä koskaan saisi pitää itsestäänselvyytenä, jos siitä pääsee nauttimaan. Voisi varmaankin siis sanoa, että yksi tärkeimmistä uudenvuodenlupauksistani on oppia olemaan parempi tyttöystävä Tuomakselle, arvostaa yhteisiä juttujamme enemmän ja olla joka päivä hänen välittämisensä arvoinen.

En pyri täydellisyyteen, siihen ei kukaan näissä asioissa pysty. Joskus kiukuttelen, riehun ja murjotan. Joskus vaadin liikaa, enkä aina pue ajatuksiani järkeviksi sanoiksi. Mutta silti on tuo ihana mies, joka hyväksyy minut kaikkine oikkuineni ja haluaa niistä huolimatta kanssani naimisiin. Siis ihan oikeasti, lottovoitto. Kaikkien pitäisi välillä pysähtyä miettimään niitä asioita, jotka oikeasti ovat niitä kaikkein tärkeimpiä ja yrittää nähdä asiat kirkkaammin silmin.

Siinä lyhykäisyydessään siirappiset ajatukseni alkaneesta vuodesta. Pitäkääpä huoli, ettei rakkaus lopu tästä maailmasta kulumallakaan ja kertokaa tärkeimmillenne kuinka paljon heistä välitätte.

Piis änd lööv.