Näillä kengillä alttarille?

Keskiviikkona kiertelin keskustassa kaasoni kanssa ja törmäsin Spirit Storessa korkokenkiin, joiden ajattelin olevan juuri sopivat hääkengikseni. Ne olivat mustaa nahkaa, peep toe -malliset, noin kymmenen sentin koroilla ja nilkkaremmillä. Asiaa muutaman tunnin kotona illalla pohdiskeltuani päätin, että heti perjantaina kun palkka tulee, niin käyn nappaamassa korkkarit itselleni. Hintakin nimittäin oli siedettävä, suorastaan halpa, eli 39,90€. Idea hyväksytettiin kengät kustantavalla äidillä.

Noh, tänään palkan kilahdettua tilille riensin työpäivän jälkeen Tuomas mukanani Spirit Storeen kyseisiä korkkareita silmäilemään ja kokeilemaan. Tyypillisesti tietysti niistä ei ollut minun kokoani enää jäljellä, joten se siitä sitten. Koko päivän olin miettinyt saavani tänään rastittaa tehtävälistalta hääkenkien hankkimisen pois ja nyt sitten etsintä olikin edelleen käynnissä.

Samaisessa kaupassa oli kuitenkin toisetkin ihanat kengät, oikeastaan hienommat kuin nuo aiemmin katsomani. Hinta oli sama kuin niissä toisissakin, alle neljäkymppiä. Kenkien muotoilu oli suorastaan suloinen ja näin jo heti silmissäni niiden sopivan upeasti mekkooni. Ainoa vaan, että niissä korkkareissa ei ollut minkään näköistä nilkkaremmiä, jota pidin alunperin täysin ehdottomana ominaisuutena.
Itseäni kiusatakseni päätin kuitenkin kokeilla niitä ihanuuksia ja tottakai ne näyttivät ihan mielettömän hyviltä. Ne saivat jalkani näyttämään niin siroilta ja söpöiltä, rusetteineen kaikkineen. Kopsuttelin varovasti pientä kierrosta peilin ympärillä.

Hankalaa. En ole tottunut korkoihin. Suurimman osan ajasta kuljen Converseissa tai muuten vaan littanapohjaisissa kengissä. Minusta on tullut mukavuudenhaluinen. Kävely tuntui epävarmalta, kolmekasit puristi ja kolmeyseihin jäi tilaa. Pohdiskelua. Miehen tympääntyneestä "voidaaks mennä jo"-katseesta ei ollut merkittävää apua. EN MÄ TIEDÄ. Teki mieli kysyä tuikituntemattomalta myyjältä neuvoa ja mielipiteitä, ei todellakaan minun tapaistani.

Peilin edessä tuskaillessani liikkeeseen pyyhälsi sisälle paras ystäväni, joka on ilmeisesti niin superkaaso, että aisti ahdinkoni ajatuksen voimalla. (Todennäköisesti Röyskyseni kuitenkin kulki kaupan ohi sattumalta ja minut nähdessään päätti tulla tervehtimään, mutta haluan kyllä uskoa hänen superkaasouteensakin.) Hän puolsi mielipidettäni, kengät olivat sievät ja tyyliini sopivat. Hän myös vahvisti pohdintani siitä, että ei puristavia kolmekaseja, ja mahdolliset pohjalliset/päkiätuet/geelihärpäkkeet vievät kengästä kuitenkin jonkin verran tilaa, jolloin kolmeysit istuvat tukevasti jalassa.

"Okei. Mä otan nämä."

No niin, siinä ne nyt, olkkarin lattialla. Kengän pinta satiinia, rusetti samettia. Söpöt kuin mitkäkin, käyttöä varmasti muissakin tilaisuuksissa kuin vain omissa häissä. Sitä en tiedä, että selviydynkö oikeasti noin korkeista korkkareista itsevarmasti ilman sitä sellaista nilkkaremmiä, mutta otin nyt riskin kuitenkin. Ja niin kuin Röyskyn kanssa tuumattiinkin, niin onhan mulla tässä aikaa harjoitella. Naapureiden riemuksi tästä asunnosta kuuluu siis lähikuukausina paljon korkojen kopsetta!