Aika juoksee ja aika matelee

23.2.2014. Tasan kuusi kuukautta suureen päivään. Hui!
En nyt osaa päättää, onko vielä edessä oleva kuusi kuukautta lyhyt vai pitkä aika. Toisaalta tuntuu hurjalta, että siitä on kulunut jo puoli vuotta aikaa, kun katsoin päivämäärän olevan 23.8.2013, ja jos nämä seuraavatkin kuusi kuukautta menevät yhtä nopeasti, niin äkkiähän sitä ollaan jo juhlapäivää viettämässä! Naimisiin.infon muistilistan mukaan seuraavat asiat pitäisi olla jo hoidossa:



Pyydetään avustajia ja heille jaetaan tehtävät
Kaaso ja bestman ovat olleet selvillä jo heti alusta alkaen, eikä ole ollut epäilystäkään siitä, että nämä henkilöt täytyisi matkan varrella vaihtaa. Valitsimme molemmat omat parhaat ystävämme ja näin ollen sellaiset henkilöt, jotka tuntevat meidät kaikkein parhaiten.

Kaaso tsemppaa, kun epätoivo iskee!

Laaditaan vieraslista
Tätäkin lähdettiin pohtimaan jo viime vuoden puolella. Listan laatiminen ei itseasiassa ole ainakaan toistaiseksi tuntunut hankalalta, mutta todennäköisesti joku ystävä vuosien takaa ja puolituttu kaupan kassalta vielä pahoittaa mielensä huomatessaan jääneensä ilman kutsua. On kuitenkin ihan höpsöä olettaa, että molempien tuttavapiiristä kutsuttaisiin joka ikinen tutun tutun tuttu ja "sanoin sulle kerran moi"-tyyppi.



Mikäli kyseessä on kirkkohäät, varataan kirkko
Niin, alunperinhän ei ollut. Itse en ole vuosikausiin kuulunut kirkkoon, erosin äidin mukana jokin aika kastejuhlieni jälkeen, eikä kirkko tai uskonnollisuus ole koskaan ollut minulle mitenkään isossa asemassa. Tuomas kuitenkin kuuluu kirkkoon ja päätimme varsinaisen maistraativihkimisen lisäksi järjestää avioliitollemme kirkollisen siunauksen, ja olen ollut päätökseen ihan tyytyväinen. Kirkkotilaisuus tuo juhlaan oman arvokkuutensa ja saamme siitä tärkeän muiston niin itsellemme kuin läheisillemmekin.

Varataan juhlapaikka
Juhlapaikka oli yksi ensimmäisistä asioista, jonka varasimme. Nyt se alkaa jo hahmottua mielessäni varsinaisesti meidän hääpaikaksemme, kun koristelut ja kattaukset ovat hyvin suunnitteilla. Suurin kiitos tästä kuuluu erinomaisen silmän estetiikalle omaava tuleva anoppini, joka on ahkerasti ideoinut koristeluista meidän tyylisiämme.

Varataan pitopalvelu
Check! Tällä viikolla itseasiassa kävimme juttelemassa varaamamme pitopalvelun omistajan kanssa ja minulle jäi vierailusta todella hyvät fiilikset! Kakku onnistuu, menu kuulostaa herkulliselta ja omistaja itse vaikutti äärimmäisen ammattitaitoiselta ja rautaisen kokemuksen omaavalta henkilöltä. Eipä tarvitse ainakaan vatsat kurnien meidän juhlissa istua!

Varataan valokuvaus
Tämähän tapahtui ihan sattumalta, kun olin mallina viime huhtikuussa rock-henkisessä muotinäytöksessä. Siellä valokuvaajana ollut Tiina otti upeita kuvia ja päädyimme tapahtuman jälkeen Facebook-kavereiksi. Tutustuin enemmän hänen ottamiinsa kuviin ja tykästyin. Kysyessäni häntä hääkuviemme ottajaksi pidin parhaimpana puolena sitä, että Tiina varmasti ymmärtää hakemaamme tyyliä, toisin kuin ehkä joku tuhat ja sata pönötyskuvaa ottanut työhönsä kyllästynyt studiokuvaaja. Tiinan ottamiin kuviin voit tutustua osoitteessa photogothic.net tai Facebookissa.

Varataan bändi/musiikki
Tästähän onkin jo ollut puhetta, eli hyvässä hoidossa on tämäkin homma. Vielä pitäisi olla bändiin yhteydessä heidän settinsä sisällöstä, mikäli haluamme ne muutamat toivebiisimme sinne mukaan. Valmistelemamme Spotify-listahan on kasvanut koko ajan entisestään, eikä sille tunnu olevan kattoa lainkaan.
Päivittynyttä listaa pääset kuuntelemaan tästä.

Morsiuspuku
Siellähän se on, pussilakanasta tehdyssä pukupussissa vaatekaapissa. Juuri kuluneella viikollahan minä sitä taas päälleni kokeilin ja totesin sen olevan vielä sittenkin ompelijan tarpeessa. Se pitäisi siis vielä hoitaa, mutta enpä usko sillä olevan kovin kiire. Tuomaksen puku sen sijaan on vielä hankkimatta.

Varataan häämatka ja hääyön viettopaikka
Häämatkan varaamme vasta sitten, kun varsinainen budjetti sitä varten on täysin tiedossa. Hyvin todennäköistä on, että itse häämatka sijoittuu vasta ensi vuoden puolelle, mikäli tarvitsemme järjestely- ja mietintäaikaa enemmän. Hääyötä varten olemme kyllä jo varanneet huoneen Park Hotellista, jonka miljöötä olen ihaillut jo noin 10-vuotiaasta asti.

Varataan kuljetukset
Tämä on tavallaan isäni vastuutehtävä, hänellä kun on suhteita automaailmassa ja hän meistä varmasti ymmärtää parhaiten hyvän autodiilin päälle, vaikka kyseessä olisikin vain vuokraaminen. Jos taskussa olisi roppakaupalla ylimääräisiä tonneja, niin auto olisi varmasti jo omaksi ostettuna tarkoin varjellussa paikassa, mutta tällä kertaa ei. Etsinnät käynnissä, siis!

Nyt tunnin verran tätä kirjoitettuani huomaan, että tämä kirjoitus taisikin olla enemmän minua itseäni varten kuin teitä. Sainpahan kartoitettua sen, mitä on jo tehty ja mitä vielä tekemättä. Elokuu lähestyy hurjaa vauhtia, mutta enpä taida antaa stressin yllättää. Niin ainakin vielä sanon, katsotaan uudestaan muutaman kuukauden päästä...

Turhamaisuus valloillaan

Dreamhair tilaukseni viimeinenkin osa saapui tänään ja pienen värjäysurakan jälkeen minulla on nyt taas pitkät hiukset, jos vain jaksan nähdä vaivaa ne päähäni asettaakseni. Kyseessä on siis clip on -pidennykset, jotka ovat olleet minulle tuttu pelastus vuosien varrella. Kauniit pitkät hiukset eivät välttämättä vaadi usean vuoden kärsivällistä kasvattamista. Johan näitä lyhykäisiä hiuksia jaksoinkin muutaman viikon katsella...

Itsensä muokkaaminen on oikeastaan pelottavan helppoa ja tuntuu, että kaikki on mahdollista. Hiukset ja ripset saa pidemmiksi, ja muita karvojansa voi halutessaan trimmata loputtomuuksiin. Meikatakaan ei välttämättä enää pahemmin tarvitse, rajaukset voi vaikka pigmentoida pysyvästi iholle. Jos taas haluaa meikata, voi sillä saada itsestään täysin eri ihmisen. Liian pienet kehonosat saa suurennettua, kun taas liian isoja voi pienentää. Kalpeaa ihoakaan ei tarvitse katsella edes talvella, solariumin ja itseruskettavien ansiosta voi näyttää päivettyneeltä vaikka ympäri vuoden.
Itsestään voi tehdä sen kauneimman mahdollisimman minän, superversion.

En halua kuulostaa tekopyhältä, sillä sorrun itse niin moneen turhamaisuuteen koko ajan. On tiettyjä asioita, joita haluan ylläpitää, vaikka ne joskus tuntuvatkin vievän paljon aikaa, vaivaa ja tietysti rahaakin. Silti en koskaan haluaisi, että katseeni omalle peilikuvalleni hämärtyisi niin pahasti, etten enää ymmärtäisi missä ihan oikeasti kulkee raja. Harmittavan usein törmää ihmisiin, jotka ovat sen rajan ylittäneet jo useampaan kertaan ja ulkonäkö on lähempänä överiä kuin "superminää".

Muistan lapsena ajatelleeni, etten koskaan halua ruveta meikkaamaan, koska sitten minua ei tunnistaisi enää kukaan omana itsenäni. Aika kauas on tultu siitä, monien vaiheiden kautta. Teini-iässä ajatusmaailmani oli aikalailla päinvastainen ja ajatus meikittä kulkemisesta oli lähes mahdoton. Siinä vaiheessa meikki toimi minulle (niin kuin varmasti monelle muullekin teini-ikäiselle) eräänlaisena maskina ja suojakuorena, jonka alta paljastuvaa todellista minää oli pelottava paljastaa ulkomaailmalle. Onneksi enää ei tarvitse ajatella niin. Jollain tasolla kultainen keskitie on löytynyt, kaikkine turhamaisuuden sivukujineen.

Loppujen lopuksi on muistettava, että tärkeintä on, että tuntee olonsa hyväksi ja itsevarmaksi. Jos se tarkoittaa muutamaa parannusta ulkonäössä, niin miksei. Kunhan pitää huolen siitä, että superminän luominen ei tapahdu pelkästään ulkoisesti, vaan myös kuoren alla olevan paketin täytyy olla tasapainossa.

Tässä kirjoituksessa poikettiin nyt hääaiheesta aika tuntuvasti, mutta kiva jos jaksoit lukea :) Hyvää viikonloppua kaunottaret ja komistukset, katsokaahan peilikuvianne hymyillen!

Pienet asiat ilostuttaa

Nyt toteutin pitkäaikaisen haaveeni ja kävin laitatuttamassa ripsipidennykset. Testasin samalla Roccabellan, jossa olin ajatellut käydä myös kaunistautumassa hääpäivänäni.

Ensinnäkin tykästyin Roccabellaan kovasti, ripseni laittanut Päivi oli tosi mukava ja osasi hommansa todella ammattitaitoisesti. Hommassa meni 1½ tuntia ja ripsistä tuli aivan ihanat! Päivi osuvasti sanoi, että "Tykästyt näihin varmasti ja uskon, että jäät kyllä koukkuun", ja niinhän tässä taitaa käydäkin. Eihän omat ripset näytä tällaisten jälkeen ripsiltä ollenkaan! :D

Kyselin samalla työn ohessa paikan hääkampauksista ja -meikeistä ja sain heti vastaukseksi onnistuneen mainospuheen. En tarvinnut enempää vakuutteluja, ja varasin lopuksi ajan elokuulle. Uskon, että Roccabellassa toiveitani todella kuunnellaan ja osataan tehdä semmoisia juttuja, joita olen pyöritellyt mielessäni. Laitettiin kysymysmerkillä myös sulhasen ehostus, josta lupasin keskustella kotona Tuomaksen kanssa. En vielä tiedä, onko pieni tasoitus ja kiillon minimoiminen äijän egolle liikaa, mutta jätin ajatuksen kytemään. Samalla saisi laitettua myös hänenkin tukkansa täydellisesti, eikä tarvitsisi hänen itse hääpäivän aamuna stressata peilin edessä hiuslakka ja -vahahöyryissä. Hyvä huomio nimittäin sekin, että morsiamen laittauduttua tosi nätiksi, niin olisi sääli, jos sulhanen olisi valokuvissa kirkkaanpunainen ja kiiltävä. Heh.

Näin ne pienet asiat nostavat mielialaa ja tekevät itsevarmemmaksi! Vaikka aika paljon saa taas jokseenkin pinnallinen ihminen maksaa hyvästä mielestään... Uskon kuitenkin, että tämä on nyt rahan ja vaivan arvoista!